Auttakaa.

Mua harmittaa niin paljon. Tai oikeestaa oon iha sika vihanen. Sain sähköpostiin video linkin missä turvakamerat oli tallentanu vanhusten pahoinpitelyä. Se oli kuvattu käsittääkseni Italiassa, jossain vanhainkodissa.
Mult tuli vaa ekana itku ja sit tulin iha sika vihaseks. Se oli jotai nii järkyttävää kattoa ku ne hoitajat heitteli ja riepotteli niitä vanhuksia. Repi hiuksista ja löi naamaan. Yks vanhus ei pystyny syömään nii nopeesti ku sille tupattii ruokaa suuhun ni sille ei sit annettu ruokaa ollenkaa.
Se oli jotain niin järkyttävää.
Oisin voinu siltä istumalta oikeesti lähteä paikanpäälle ja antaa samalla mitalla niille hoitajille. Ja ihan hirveetä, et ajattelen noin mut tuun niin vihaseks ku puolustuskyvyttömiä ihmisä kohdellaan huonosti. Jos vaan saisin ni hakisin jokaikisin niistä pois sieltä ja hoitasin vaikka yksin kunhan niil olis vaan hyvä olla. Luojan kiitos, mä en oo vastuussa niitten ihmisten tuomiosta.
Mua harmittaa niin paljon et ne joutuu kärsimään siellä. Et niit kohdellaa niin väärin siellä.
Mikään, ei mikään turhauta mua niin paljon ku se etten pääse auttaa ihmisiä ku ne sitä eniten tarvis.
Siks pyydän, tai ainaki todella toivon et jos teille ketkä luette tätä tulee ikänäkään sellanen tilanne vastaa missä te tiedätte et joku oikeesti tarvi teitä, tarvii teidän apua, ni olkaa niin rakkaita ihmiset et auttakaa ja huolehtikaa apua tarvitsevista. Puuttukaa asioihin. Oikeesti.
Ootteks kuullu tarinaa siitä pojasta joka heitteli nousuveden mukana rannalle tulleita meritähtiä takas veteen ja sit siihen paikalle tullut mies kysy että onks sillä mitään merkitystä et se heittelee niitä takas sinne veteen kunnei se saa kuitenkaa niitä kaikkia pelastettua? Ja se poika vastas, että ehkei se saakkaan kaikkia pelastettua mut ne jotka se heittää sinne veteen takas, ni ne meritähdet pelastuu.
Eikai me pystytä kaikkeen vääryyteen puuttumaan mut niihin mihin me voidaan puuttua ni puututaan. Me voidaan pienillä teoilla saada paljon aikseks ja tehä ihmisiä onnellisiks. Se ei aina vaadi paljoakaan. Eikä me ikänä saadakkaan aikaseks mitään tollasella "kunnei me kuitenkaa pystytä kaikkia pelastamaan" asenteella.
Ehkei pystytäkkään, mut me pystytään silti auttaa ihmisiä ja ku kaikki on mukana siinä ni me saadaan enemmä aikaseks ku mitä me edes osattii kuvitella. Ja voi olla et joidenki korvaa tää kuulostaa aika paksult mut saattaa tul päivä jona säki tarvit apua ;)
Ja vie jonai päivänä mä oikeesti ajan niitten ihmisten oikeuksia jotka ei ite siihen kykene ja jotkaa tarvitsee apua ja välittäviä ihmisiä ympärilleen.

Muotista läpi.

Mua ärsyttää yli kovaa muotit. Sellaset muotit mist meit työnnetää läpi sillai et ku tullaan sen muotin läpi ni me ollaan tietynlaisia. Me ollaan sellasia millasia me ei oikeesti haluta olla. Meijät on muokattu sellasiks tietynlaiseks massaks. Ja vain ja ainoastaan sellasina meet hyväksytään. Sellasina muotteina. Ihan sika rasittavaa oikeesti! Raivostuttaa. Mul vaa kiehuu ku mietin oikeesti sitä, ettei ihmiset saa olla sellasia miks ne on luotu ja mitä ne haluu olla. Ja se ettei täällä saa olla vapaasti sitä mitä on.

Kattokaas ku meillä täällä Porissa on ainaki käytössä just sellanen muotti, mist kaikkien pitää mennä läpi ettei vaa vahingossakaan erotu joukosta tai näytä erillaiselta. Tai vitsi, jos oot jostain asiasta eri mieltä ku sun paras kaveri. Tai jos oot uskovainen. Tai jos oot romani. Tai jos sulla on erilaine huumorintaju ku muilla. Tai jos et tykkää käyttää Lacosten kenkiä.
Miettikää kui sairasta. Varsinki ku liian iso porukasta menee ton muotin läpi. Kunha vaa maine pysyy? Onks se sitte hienoa elää sillai, että kaikki muut on tyytyväisiä suhun ja sun elämää. Kaikki muut paitti sinä itte. Must se olis maailman kamalin asia elää sillai.
Siks haluun kiertää sen "näytä hyvältä, ole hoikka, tee asiat kuten kaikki muutkin ympärillä olevat, ole samaa mieltä, osaa käyttäytyä, ole rikas, omista iPhone" - muotin niin kaukaa ku mahdollista.
Mieluummi otan noottia vastaa siitä et oon erillaine ja kierrän sen ku et meen sen muotin läpi ja elän sillai etten saa olla sitä mitä oon.

"Onko nyt sota?"

Vanhukset. En tie mitään nii ihanaa ku vanhat ihmiset. Mummut ja papat. Mulla tuli viime perjantaina täyteen 14 viikkoa harjottelua vanhusten kanssa, enkä varmaa koskaan oo tavannu niin elämän rikkaita ja ihania ihmisiä ku vanhukset. 

Harmittaa ku ihmisillä on niin sika väärä käsitys vanhustyöstä ja vanhuksista. Muaki varoteltiin sillo joskus ku alotin tän työn, että "pääset sitte pesee paskasia perseitä" ANTEEKS? Kui törkeitä ihmiset voi olla? Se työ on pääosin ihan kaikkee muuta ku vaipanvaihtoa. Siks toiseks, mä ihan mielelläni "pesen niiden paskasia perseitä" jotka on puolustanu meitä sodassa ja kärsii nyt näkemällä joka yö painajaisia ja harhoja siitä, että venäläiset tulee ja valtaa alaa. Viimeks viime viikolla lohdutin yhtä mummua joka aamusti itkien kysy multa "onko nyt sota?" ku se luuli et venäläiset tulee taas ja sen pitää toistamiseen jättää kotinsa. Se kertoo mulle aina siitä ku se oli pieni ja muistaa vieläki miten niitten piti lähteä talvella evakkoon. Jättää niitte oma koti ja lähteä -20 astee pakkasee. Ja miten niille tuotiin näkkileipää syötäväksi ja ne luuli et se on suklaata ku ne oli sen näkösissä paketeissa. Mua harmittaa ku vanhukset on mee yhteiskunnalle vaan taakka. Mun mielestä just niiden pitäs olla meen yhteiskunnalle aarteita. Ne on nähny ja kokenu sellasia juttuja mitä moni meistä ei edes ymmärrä. Siks arvostan niitä ihan hirveesti. Ne on kiitollisia kaikesta mitä me siellä häärätään ja tehään, ne osaa arvostaa elämää.
Ne tarvii oikeesti ihmisiä ympärilleen. Ne on ihan yhtlailla läheisyyttä kaipaavia ja rakkautta kaipaavia ihmisiä ku meki. Ne kaipaa ku joku nauraa niitten kanssa tai lohduttaa ku niillä tulee ikävä niitten puolisoa joka on jo kuollut tai lapsia jotka ei kattomassa. Ja sit viel ihmetellään miks jotku vanhukset on niin ilkeitä ja katkeria?
Tänäänki meen iltavuoroon töihi ja odotan sitä taas iha sikana. On niin ihana mennä töihi ja saada rapsa siitä mitä ne on mahtanu taas keksii siellä. Ja tietteks, voin kertoo ettei kellää ole niin hyvä huumorintaju ku vanhuksilla! Must on hienoo ku ne osaa nauraa pikkujutuille ja itelleen ja ottaa asiat huumorilla. Ne siellä aina yhdessäki nauraa omille jutuilleen ja sille ku ne on nii höperöitä ja muistamattomia.
Mä ainakin haluan olla niiden tukena ja turvana niin pitkään kun niillä on viel elin vuosia edessä. Ne on mielettömiä ihmisiä joita meijän kaikken tulis arvostaa ja pitää arvossa.

Ole luja, pysy rohkeana.

En meinannu eilen illalla millään saada unta ku rupesin miettimään rohkeutta. Mitä on rohkeus ja millasii on rohkeet ihmiset? Ekaks tuli mielee kaikkii uskaliaita ihmisiä. Ihmisiä jotka uskaltaa vaikka laskuvarjohypätä tai vaikka pelastaa ihmisen palavasta talosta. Tollasia juttuja mitä mä en todennäkösesti uskaltas koskaan tehä.

Sit rupesin miettii mitä rohkeus on mulle? Ekana tuli mieleen yks kaveri joka on must mielettömän rohkee ihminen. Oikeestaa se on mun mielestä niin rohkee ihmisenä et siit on tullu mulle tietynlaine esikuva. Mun mielest on rohkeeta ku se on just sitä mitä se on. Se on ihan oma ittensä, se ei häpee ittessään mitään asioita, se ei häpee mitää tekemisiään, se on avoin ja rehellinen ja tekee asioita jotka tekee onnelliseks. Muistan ku se joskus aina kerto mulle juttuja miten se oli vaikka koulussa ensimmäisellä tunnilla pitäny esitelmän siitä miten se tuli uskoon ku muut piti esitelmän tyyliin omasta harrastuksestaan. Mun mielestä se oli rohkeeta. Tai muistan ku kerran meikkasin sen ja pistin sen hiukset tyttömäisesti (tää on siis poika) ni se lähti niillä meikeillä vuokraamaan keskustasta leffaa. Must seki oli rohkeeta.

Arvostan iha mielettömästi ihmisiä jotka on oikeesti sitä mitä ne on. Ne on rohkeesti omia ittejään, eikä ne mieti mitä muut miettii tai ajattelee niistä. Koska ne on vapaita.
Rohkeita ei pidättele eikä sido mikään.
Siks rohkeet ihmiset on mulle esikuvia. Ne tekee juttuja joist ne nauttii ja mitä ne rakastaa tehä.
Ne on onnellisia ja vitsi, ne on rohkeita.

Siks. Ihmiset, olkaa rohkeita.
Älkää pelätkö toisia ihmisiä tai täysillä elämistä. Olkaa sitä mitä ootte ja vaikka kuka sanos teistä mitä, ni antakaa olla. Olkaa te rohkeita.
Mäki haluan olla.