Mä täs mieti kunnei oo muutakaa tekemist et mist se johtuu et aina ku ostaa jostai huoltsikalt tai abc:lt tai mist vaa juustosämpylä jonka välis on tomaattii ni ne pistää ain ne tomaatin perseet sinne? En tajuu mihi se keskiosa ain menee. Mul on aina ne persepuolet.

ps. haluan mopsin!

i love my life

En vaa pysty lopettaa hehkuttamist siitä mitä kaikkee oon kokenu viimise kuukaude aikana! Nyt ku oon kipee ja mua vaa sattuu joka paikkaa ja mun kurkku ja keuhkot kuolee ja oispa mul kauhee kasa koulujuttujaki sun muuta mukavaa mitä pitäs hoitaa ni oon iha onneni kukkuloil!
Oon ollu ekaa kertaa elämässäni lentokonees, oon nukkunu elämäni ekaa kertaa hotellis, oon syöny jäätelöö enemmä ku viimisee 10 vuotee (mut jäätelöö ei voi koskaa syödä liikaa),oon tutustunu ihan MIELETTÖMÄN ihaniin ihmisii (en oo ees tienny et tollasia tyyppejä on olemas) oon nauranu enemmä ku viimisee vuotee, oon kämeksiny kaikki mahdolliset bussi ja juna matkat, oon juossu matkalauku kans pitki autoteitä junan peräs, oon eläny viimise kuukaude nyt sellast elämää millast oon aina halunnu! :)
Tapahtumarikasta ja vapaata elämää :)

Täs pintaraapasuu!

i love my life and the ones in it <3

For Today - Talmidim

Lord of glory, make us worthy to possess your name. Lord of glory, make us worthy to possess your name. And give us a new name. And give us a new name. And call us your people, God. And give us a new name.

Ps.

vie jonaki päivänä!

"Ei Jumala luonu kiirettä. Jumala loi vaan aikaa."

Toi lause pysäytti mut tänään. Yks meijän asukkaista sano tollai mulle ja rupesin oikee miettimää. Ensinäki siinä hetkessä se puhutteli mua paljon. Jos mietin kiireyttä ja ajan käyttöä siellä, työharjottelijana, ni mulla opiskelijana ei todellakaan ole kiire. Mä saan käyttää niitten kanssa aikaa, ihan niin paljon ku haluan. Ja niin mä haluanki käyttää aikaa. Toiseks, jos mietin omaa ajankäyttöäni omas elämässäni ni kyl hiljaseks vetää. Voisin verrata sitä vaikka siihen et polttaisin omia rahojani vaikka mulla ois oikeesti käyttöäki niille. Niin mä hukkaan aikaaniki.
Yhtenä päivänä olin lähdössä ulos yhden pappan kanssa ja se istu pyörätuolissa ku tultii ulos. Sitte ku päästii siihe ulos ni se vaa sillai aneemisesti sano mulle et "voit jättää tähän". Kysyin silt et miks se haluaa et jätän sen yksin siihe ku aattelin et lähdetään puistoon paistattelee päivää. Sit sen silmät meni iha suuriks ja se kysy mult iha sairaan hämmentyneenä et "lähetkö sä oikeesti työntämään mua sinne?" No sit mä olin iha hämmentyny et miks se tollasia kyselee koska se on itsestään selvyys mulle et jos lähen asukkaan KANSSA ulos ni mä sit kans meen ja olen siellä sen kans. No sitte selvis et yleensä se vaan jätetää yksin siihe ulos istumaa siihe pyörätuolii ku se pärjää siinä yksinääki. MITÄ IHMETTÄ? Tottakai se pärjää yksin tuolissa. Kuka ei? Ketä tahansa pärjää yksin pyörätuolissa ku lyö jarrut päälle ja jättää yksinää, mut onko kellee koskaan tullu mielee et seki saatta tarvita seuraa ja hoitajien aikaa?
Mikä syy se on oikeesti jättää toinen yksi siihe pihaan ku "se pärjää kyllä yksinki". Onneks en siinä kohtaa sanonu mitä ajattelin. Olisitte vaa nähny sitä onnen määrää ku kärräsin sitä pitkin kävelyteitä siellä.
Ja kerroin tän esimerkin nyt vaa siks et mua oikeesti harmittaa se miten vähä me ihmiset annetaan aikaa toisillemme, itelemme ja Jumalalle. Uskon et se pappa tuli onnelliseks siitä ku lähdin sen kanssa kävelemään ja uskon myös siihe et me tehää itestämme onnellisempia ku annetaan aikaa itelemme. Tai lapsillemme. Aviomiehelle ja sisaruksille. Itelemme. Kiire on ihmisten keksimä juttu ja se on välil hyvä unohtaa kokonaa ja työntää sivuu. Irtautuu kaikesta.
Toi lause, "Ei Jumala luonu kiirettä. Jumala loi vaan aikaa"on pyöriny koko päivän mun päässä ni töissä sitte päätin et tän päivän käytän itteeni. Mul on vino pino juttuja mitä pitäs tehdä ja suorittaa, mut kui helmi on vaa ignoorata ne ja ottaa aika itel. Meil on rajotetusti aikaa tääl maan päällä eikä me koskaan tiedetä millo se loppuu. Aika on kallisarvosta. Siks on tärkeetä osata käyttää sitä oikein.