Mitä ihmettä oikeesti. Tästä toiset puol vuotta eteenpäin ja mul on ammatti. Tai ainakin pitäs olla mikäli selviin siit kaikesta tehtävä ja koe määrästä mikä odottaa mua joka päivä ku nousen ylös. Eikä siitäkää oo kauaa ku muistan avanneeni kirjekuoren jossa mut onniteltiin tervetulleeks opiskelemaan Sosiaali ja Terveysalalle, lähihoitajaks. Ja jo nyt mun pitäs ruveta miettimään et mitä teen ens syksynä. Tai mitä oikeestaan ylipäätää teen elämässäni.
Tietteks välillä on vaa sellanen olo et haluut nähä sun elämän käsikirjotuksen niin, että tiet tarkalleen jokasen juonen käänteen sun elämäs. Tiet tarkalleen mitä tapahtuu seuraavaks. Tiet tasan tarkkaan mihin meet ja mitä teet. Välillä tietämättömyys on sellanen asia mitä ei sietäs ollenkaa ja haluisit vaan tietää miten asiat loppuenlopuks päättyy.
Kuitenkin jos mulle oltas puol vuotta sitte lyöty se käsikirjotus naaman eteen ja sanottu et "lues siitä" ja olisin lukenu et mitä kaikkee tää puol vuotta pitää sisällään ni enpä olis uskonu. Oon kokenu ihan mielettömän hienoja hetkiä mut oonpa mä tehny virheitäki ja juttuja joist oon oppinu ja jotka on taas kasvattanu mua sellaseks ku tässä nyt istun. Varsinki kaikki mitä nyt on viimisen kuukauden aikana tapahtunu on lyöny aika kovaa päin näköä mut onpa se antanukki jotain <3
Tästä kaikest yhteenvetona oon enemmä ku tyytyväinen siihe et oon autuaasti tietämätön kaikesta tulevasta ja saan luottaa siihe edeltävalmistettuun suunnitelmaan mikä mulle on varattu ja nostaa kädet ilmaa ja koittaa nauttia elämäst täysillä.
Peace, love ja nukkukaa hyvi!
