sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Auttakaa.

Mua harmittaa niin paljon. Tai oikeestaa oon iha sika vihanen. Sain sähköpostiin video linkin missä turvakamerat oli tallentanu vanhusten pahoinpitelyä. Se oli kuvattu käsittääkseni Italiassa, jossain vanhainkodissa.
Mult tuli vaa ekana itku ja sit tulin iha sika vihaseks. Se oli jotai nii järkyttävää kattoa ku ne hoitajat heitteli ja riepotteli niitä vanhuksia. Repi hiuksista ja löi naamaan. Yks vanhus ei pystyny syömään nii nopeesti ku sille tupattii ruokaa suuhun ni sille ei sit annettu ruokaa ollenkaa.
Se oli jotain niin järkyttävää.
Oisin voinu siltä istumalta oikeesti lähteä paikanpäälle ja antaa samalla mitalla niille hoitajille. Ja ihan hirveetä, et ajattelen noin mut tuun niin vihaseks ku puolustuskyvyttömiä ihmisä kohdellaan huonosti. Jos vaan saisin ni hakisin jokaikisin niistä pois sieltä ja hoitasin vaikka yksin kunhan niil olis vaan hyvä olla. Luojan kiitos, mä en oo vastuussa niitten ihmisten tuomiosta.
Mua harmittaa niin paljon et ne joutuu kärsimään siellä. Et niit kohdellaa niin väärin siellä.
Mikään, ei mikään turhauta mua niin paljon ku se etten pääse auttaa ihmisiä ku ne sitä eniten tarvis.
Siks pyydän, tai ainaki todella toivon et jos teille ketkä luette tätä tulee ikänäkään sellanen tilanne vastaa missä te tiedätte et joku oikeesti tarvi teitä, tarvii teidän apua, ni olkaa niin rakkaita ihmiset et auttakaa ja huolehtikaa apua tarvitsevista. Puuttukaa asioihin. Oikeesti.
Ootteks kuullu tarinaa siitä pojasta joka heitteli nousuveden mukana rannalle tulleita meritähtiä takas veteen ja sit siihen paikalle tullut mies kysy että onks sillä mitään merkitystä et se heittelee niitä takas sinne veteen kunnei se saa kuitenkaa niitä kaikkia pelastettua? Ja se poika vastas, että ehkei se saakkaan kaikkia pelastettua mut ne jotka se heittää sinne veteen takas, ni ne meritähdet pelastuu.
Eikai me pystytä kaikkeen vääryyteen puuttumaan mut niihin mihin me voidaan puuttua ni puututaan. Me voidaan pienillä teoilla saada paljon aikseks ja tehä ihmisiä onnellisiks. Se ei aina vaadi paljoakaan. Eikä me ikänä saadakkaan aikaseks mitään tollasella "kunnei me kuitenkaa pystytä kaikkia pelastamaan" asenteella.
Ehkei pystytäkkään, mut me pystytään silti auttaa ihmisiä ja ku kaikki on mukana siinä ni me saadaan enemmä aikaseks ku mitä me edes osattii kuvitella. Ja voi olla et joidenki korvaa tää kuulostaa aika paksult mut saattaa tul päivä jona säki tarvit apua ;)
Ja vie jonai päivänä mä oikeesti ajan niitten ihmisten oikeuksia jotka ei ite siihen kykene ja jotkaa tarvitsee apua ja välittäviä ihmisiä ympärilleen.

3 kommenttia:

  1. Mahtavaa tekstiä Julia! Jumalalla on selkee kutsumus sulle :) anna palaa!

    VastaaPoista
  2. voi sinä ihana! tiiäks, mul on ollu ihan samoi ajatuksii täs viime päivät, eilenki vaa illal tuskastelin sängys, ku tietää, ettei ikinä kuitenkaan pysty "tarpeeks" auttaan, ku avuntarvitsijoita on niin paljon!
    oih, ihanaa päästä tästäki sun kans taas pian jutteleeen<3

    VastaaPoista
  3. kiitti paljon Marimelli :)
    ja Anniina älä vaa :c oivoi vitsi en millään jaksas odottaa! :) <3

    VastaaPoista